EFL Cup

Englannissa pelataan EFL Cupin puolivälieriä ja tänään on luvassa kaksi Valioliigalaisten keskinäistä ottelua.

Ensimmäisessä ottelussa Arsenal kohtaa Southamptonin.
Arsenalilla on pahoja poissaoloja, kun alakerrasta lähtienefl-cup-wembley-8x6304-3148424_478x359 sivussa on varmasti Hector Bellerin, sekä todennäköisesti lepovuorossa oleva Nacho Monreal, Laurent Koscielny ja Shkodran Mustafi. Espanjalaisia paikkaa Carl Jenkinsson ja Kieran Gibbs joiden avut ylöspäin ovat selvästi edellä mainittua kaksikkoa hatarammat. Toppariparina nähtänee viime cup-ottelun tavoin kaksikko Gabriel Paulista – Rob Holding. Keskikentän pohjalta sivussa jatkaa Santi Cazorla, jota Arsenalin hyökkäysrakentelu on kaivannut jo pidemmän aikaa. Sama maaliuhkakato jatkuu laituriosastolla, kun Wenger on sanonut lepuuttavansa Alexis Sanchezia ja Theo Walcottia. Mesut Özilistä ei ole ollut mainintaa, mutta saksalainen on mittauttanut samoja minuutteja Sanchezin ja Walcottin kanssa,
joten mahdollinen lepovuoro ei saa tulla yllätyksenä. Piikissä Giroudin reisi oireili viime sunnuntaina ja ranskalaistakaan tuskin riskeerataan.

Sotonilla tilanne sarjassa on stabiilimpi ja joukkue tulee suurella todennäköisyydellä sijoittumaan kauden päätteeksi jälleen sijoille 6-9. Tämä antaa paremmat mahdollisuudet cup-otteluihin ja Soton tulee otteluun vahvemmalla kokoonpanolla. Sotonin peli on toiminut liigassa selvästi sarjasijoitusta paremmin ja viime kausiin nähden joukkueen pelaaminen on vain parantunut. Ongelmia on ollut viimeistelyn kanssa, mutta se ei suurena yllätyksenä tullut, kun joukkueen maalitehtailijat kaupattiin kesällä pois. Joukkueen puolustuspelaaminen on sumujen saarten eliittiä ja pahasti siipirikkoinen Arsenal saadaan varmasti pidettyä hyvin poissa maalipaikoilta.

Pieni varaus kokoonpanoissa aina on, mutta pressien perusteella erävoitto menee selvästi vierailijoiden suuntaan ja parhaat pelit löytyykin Sotonin venymisistä ja vähämaalisuudesta.

 

Jälkimmäisessä kamppailussa ManU kohtaa viime kierroksen tapaan jälleen West Hamin. Viikonloppuna lopputuloksena oli 1-1 tasapeli, vaikka Manu olisi tuosta selvänumeroisen voiton ansainnutkin. Isolla kulutuksella viikosta toiseen ollut Paul Pogba on tästä ottelusta Marouane Fellainin lisäksi pelikiellossa ja loukkaantuneina jatkaa topparipari Smalling – Bailly. Muilta osin Manun voi olettaa lähtevän vahvalla kokoonpanolla liikkeelle, niin kuin tapana on ollutkin. Pogban poissaoloa ei voi kuitenkaan vähätellä, sillä ranskalainen on luonut joukkuetovereille joukkueen eniten maalipaikkoja ja ollut myös itse yrittämässä viimeistelyä Zlatanin jälkeen joukkueen toisiksi
useimmiten. Myös puolustussuuntaan mies on ollut tärkeä, sillä joukkue on riistänyt pallon takaisin omille 91 kertaa, joka on selvästi joukkueen eniten ja 5. eniten koko liigassa.

Manun viimeistely on ollut aikamoista tervanjuontia läpi kauden, mutta kyllä vastaavalla tulituksella maaleja alkaa vielä kauden mittaan varmasti syntymään nähtyä hanakammin. Maalissa De Geaa paikkaa todennäköisesti Romero, joten isohkoa miinusta sille osastolle on luvassa. West Ham on pelannut alkukauden pahasti alakanttiin ja näytönhaluja varmasti riittää. Joukkue on materiaalilta heti kuuden jättiläisen takana ja on vihdoin saanut loukkaantumishuoletkin helpottamaan. Myös Hammersilla on ollut viimeistelyn kanssa valtavia ongelmia ja ottelussa kohtaakin kaksi heikoimmalla prosentilla maalipaikkansa käyttänyttä joukkuetta. Laatua erityisesti juuri hyökkäyspäässä riittää, joten sama meininki ei vaan voi jatkua enää pitkään.

Altavastaajan venymiset maistuu tässäkin. Runsasmaalisuuden kertoimissa myös ilmaa.

Lontoon derby: Chelsea – Tottenham

Lauantai huipentuu Lontoon jättiläisten kohtaamiseen
Stamford Bridgellä. Molemmat joukkueet ovat rsz_zsarjataulukossa hienosti esillä, kun Spurs on vältellyt tappiota koko kauden ja sarjakärki Chelsealla on alla kuuden ottelun voittoputki. Huomion arvoista Chelsean putkessa on se, ettei joukkue ole päästänyt kyseisissä otteluissa yhtään maalia omiin, maalieron ollessa häkellyttävä 17-0. Spurs puolestaan on jäänyt puolissa kauden otteluista tasapeliin, joten piste-ero kärkipaikkaan on tappiottomuudesta huolimatta venynyt neljään pisteeseen.

 

Kuten alustuksesta kävi ilmi, isäntäjoukkue Chelsea on tällä hetkellä hurjassa vireessä. Alkukaudesta uuden valmentajan tuomat taktiset muutokset loivat luonnollisesti pientä sekavuutta joukkueen esityksiin, mutta alun haparointien jälkeen on viimeistään käynyt selväksi, että muutoksille oli todellakin tarvetta. Vertaillessa Conten tämän kautista Tselskiä Jose Mourinhon viime kautiseen, on erot hämmästyttävän suuria joka puolella kenttää. Tuloksellisesti Chelsea on tehnyt tällä kaudella keskimäärin 0,6 maalia ottelua kohden enemmän ja päästänyt saman verran vähemmän. Mourinhon Chelsea oli hieman Conten vastaavaa pallollisempi, mutta italialaisen alaisuudessa joukkueen syöttötyöskentely on puolestaan parantunut ja pallo liikkuu aiempaa nopeammin. Hyökkäyspäässä maalimäärien ohella myös kaikki hyökkäysten laatua mittaavat tilastot menevät vikisemättä Contelle. Sama dominointi jatkuu puolustuspäässä ja kun myös joukkueen erikoistilanteet ovat parantuneet, voidaan jo lyhyehköstä otannasta huolimatta tuomita pistevoitto Contelle.

 

Myös Tottenhamin kausi on ollut kaksijakoinen. Alkukaudesta joukkue käytti hienosti hyväkseen muiden mestarikandidaattien valmentajavaihdoksista johtuneet ongelmat, mutta viime viikkoina tahti on hiipunut ja Spurs tuntuu hieman jääneen Chelsean, Man Cityn ja Liverpoolin kyydistä. Edellä mainitun trion kyydistä tippuminen ei ole johtunut pelkästään kolmikon hurjasta vireestä, vaan myös Spursin peliesitykset ovat samaan aikaan heikentyneet. Ensimmäisen seitsemän sarjakierroksen aikana Tottenhamin otteluohjelma oli kova, kun se kohtasi mm. Liverpoolin, Evertonin ja Man Cityn. Siitä huolimatta joukkue oli parempi niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin, kun vertailukohdaksi otetaan viimeaikainen – helpompi – otteluohjelma.

 

Loukkaantumistilanne on Chelsean osalta loistava, kun koko miehistö on kunnossa ja ainoa vaiva on Kurt Zouman heikko pelituntuma. Chelsea on kuitenkin puolustanut nykymiehistöllään niin mahtavasti, ettei Zouman pelaamattomuudesta voi rokottaa promilleakaan.

 

kyle-walker-eden-hazard_3011110Spursilla tilanne on heikompi, kun sivussa ovat loukkaantumisten vuoksi Ben Davies, Toby Alderweireld ja Erik Lamela, sekä pelikieltoa kärsivä Danny Rose. Normaalisti Danny Rose on ollut joukkueen kiistaton ykkösvaihtoehto puolustuksen vasemmalle laidalle ja Ben Davies on ansiokkaasti kirittänyt pahimpien otteluruuhkien ja cup-otteluiden aikaan. Nyt siis molemmat ovat sivussa, joten normaalisti topparina pelaava Jan Vertonghen joudutaan siirtämään laidalle. Kuten edeltä voi lukea, myös Vertonghenin luonnollinen topparipari on sivussa, joten myös topparipari menee uusiksi. Toinen vaihtoehto on siirtyä pelaamaan kolmella topparilla, kuten nähtiin Arsenalia vastaan, mutta Rosen ja Daviesin poissaolojen vuoksi tähän ei tahdo enää löytyä wingbackia vasemmalle laidalle.

 

Loukkaantumismiinusten ohella Spursia täytyy rokottaa myös viikolla pelatusta Mestarien liigaottelusta Monacon vieraana. Fyysisen rasituksen lisäksi kolhua tuli myös henkiselle puolelle, sillä ”lohkoarvontavoitosta” huolimatta tie nousi UCL:ssä pystyyn harmillisen varhaisessa vaiheessa ja viimeisestä ottelusta riippuen matka jatkuu mahdollisesti kohti Eurooppa-liigaa.

 

Chelsean hurjasta vireestä huolimatta joukkue on tehnyt viime aikoina liikaa maaleja maaliodotuksiinsa nähden. Joukkue on viimeiseen kuuteen otteluun ollut maalipaikalla 99 kertaa ja näistä pallo on lyöty maaliverkon perukoille hurjalla 17,2% tarkkuudella. Normaali viimeistelyprosentti (=maaleja suhteutettuna maalipaikkoihin) huippujoukkueilla on 11 – 13 prosentin välillä ja esimerkiksi Chelsean viimeisen viiden kauden keskiarvo on ollut hieman päälle 11%. Kuluvalla kaudella prosentti on 13,6, jota siis selvästi nostaa viimeaikainen kliinisyys. Uskaltaisin väittää, että kauden edetessä tahti jälleen tasaantuu ja kevään päätteeksi luku pyörii 11 ja 12 hujakoilla.

 

Molempien joukkueiden puolustuspelaaminen ansaitsee maininnan, sillä Chelsea on antanut vastustajilleen liigan vähiten huippuvaarallisia maalipaikkoja ja Tottenham liigan toisiksi vähiten. Ei siis ole suuri yllätys, että samaiset joukkueet ovat myös päästäneet sarjan vähiten maaleja.

 

Chelsea on ottelussa aiheesta suosikki. Tottenham on puolustanut Alderweireldin poissaolosta huolimatta hyvin ja Rosenkin puuttuminen aiheuttaa huolta enimmäkseen hyökkäyspäässä. Vähämaalisuus ja kotijoukkueen menestykset kiinnostavat.

Otteluennakko: Crystal Palace – Manchester City

Neljän ottelun tappioputkeen ajautunut Crystal Palace isännöi viimeisestä yhdeksästä ottelusta ainoastaan kaksi ottelua voittanutta Manchester Cityä.

 

Neljän ottelun tappioputken myötä Crystal Palace on valahtanut jo pisteen päähän putoamisviivasta, mutta ei Kotkien pitäisi siitä huolimatta suuremmin putoamisesta stressata. Rosteri on Valioliigan hyvää keskitasoa ja penkin päässä istuu hyvää tulosta vuodesta toiseen tekevä Alan Pardew. Myös ottelutapahtumissa Crystal Palace on ollut hieman epäonninen ja pisteitä voisi hyvinkin olla nähdyillä esityksillä pari kappaletta enemmän.

 

Cityltä tuloksellisesti heikompi jakso riisti Valioliigan kärkitilan, mutta joukkue on edelleen loistavissa asemissa vain parin pisteen päässä sarjakärki Liverpoolista. Myös peliesitykset ovat olleet hyviä lokakuun alun Tottenham peliä lukuun ottamatta. Tottenham-tappion jälkeen City on jäänyt Valioliigassa kolme kertaa tasapeliin (Everton, Southampton, Middlesbrough), mutta olisi ehdottomasti ansainnut voitot Evertonista ja Borosta, ja oli myös Southamptonia vastaan hienoisesti ottelun parempi joukkue.

 

Crystal Palace on sijoitukseen nähden ollut hyökkäyspäässä todella aktiivinen ja luonut maalipaikkoja Arsenalin, Chelsean, Liverpoolin, manchesterilaisten, Southamptonin ja Tottenhamin jälkeen liigan kahdeksanneksi eniten. Valtaosa laukauksista on lähtenyt boksin sisältä ja joukossa on läjäpäin huippuvaarallisia maalipaikkoja. Puolustuspäässä Kotkilla on sen sijaan ollut isoja ongelmia ja vastustajat ovat päässeet liian helposti boksiin vaarallisille maalintekopaikoille.

 

Loukkaantumistilanne on molempien osalta kohtalaisen hyvä. Palacelta sivussa jatkaa auto-onnettomuudessa itseään syksyllä loukannut Pape Souare, sekä koko kauden missannut Loic Remy. Maalivahti Mandanda loukkasi polveaan maaottelutauon aikana ja on pari viikkoa sivussa. Näin torjuntavastuu siirtyy Walesin maajoukkuevahti Wayne Hennesseylle. Manchester Cityllä Bacary Sagna on toipunut reisivaivastaan ja on todennäköisesti takaisin kokoonpanossa lauantaina. Maajoukkueen harjoituksissa nivusensa loukannut Vincent Kompanyn pelaaminen on epävarmaa. Kompanyn loukkaantumishistorian tuntien Pep ei halua ottaa belgin kanssa mitään riskejä, joten kapteeni saattaa hyvinkin olla sivussa Lontoon reissulta.

 

Kuten todettua, Crystal Palace on tappioputkesta huolimatta onnistunut maalinteossa läpi kauden iloisesti. Tälle voi ennustaa myös jatkoa, kun Palace saa vastaansa Manchester Cityn ylhäällä pelaavan puolustuslinjan. Vikkeläjalkaiset Zaha ja Townsend tykkäävät juosta linjojen taakse, johon keskikentän kapellimestari Yohan Cabaye tarjoaa yhdessä Jason Puncheonin kanssa ruokaa. Neljän viime kauden ajan koko sarjan eniten pääpalloja voittanut Christian Benteke on keskityspalloissa jatkuva uhka, sillä ilman Kompanya Cityn toppariosasto ei ole vahvimmillaan pääpalloissa. Myös maalivahti Bravo on ollut alkukauden ajan erittäin epävarma keskitystilanteissa, eikä oikein tiedä milloin ja miten nousta maaliviivalta korkeisiin palloihin. Ja keskityksiä on luvassa varmasti myös Taivaansinisiä vastaan: Alkukauden aikana Crystal Palace on lähettänyt jopa 36 keskitystä enemmän kuin mikään toinen joukkue Valioliigassa.

 

Cityn pelaamisesta jää Pep Guardiolan tapoihin uskollisena väkisin mieleen vahva hyökkäyspelaaminen, mutta alakerrassa puolestaan on vielä suurehkoja ongelmia ja helppoja pallonmenetyksiä nähdään paljon. Alkukauden aikana Cityn puolustus on sortunut jo seitsemän kertaa helppoon henkilökohtaiseen virheeseen. Tämä on Swansean ohella suurin luku koko sarjassa. Puolustusongelmia on myös Crystal Palacella, joka on päästänyt viimeiseen kolmeen otteluun kymmenen maalia. Alan Pardew on vienyt joukkuetta hyökkäävämpään ja selvästi aggressiivisemmin prässäävään suuntaan, mutta viime ottelut huomioon ottaen nyt kentälle kirmannee hieman nöyremmin puolustava Kotkaparvi.

 

City ottaa ottelussa pallonhallinnan ja Crystal Palace iskee riistojen myötä terävästi vastaan. Kuten sanottua, Palace tuli erittäin aktiivisesti mm. Poolia vastaan, mutta todennäköisesti ihan vastaavaa hulabaloo -taktiikkaa ei nyt nähdä.

 

Maaottelutauon aikaisista rasituksista selkeä etu Crystal Palacelle. Lontoolaisilta oli seitsemään pelaajaa maajoukkueidensa matkassa, mutta rotaatiopelaaja Chung-Yong Leetä lukuun ottamatta kukaan ei poistunut Euroopasta. Seitsemän Palace-peluria keräsivät yhteensä tauon aikana vain 223 peliminuuttia. Man Cityltä peräti 12 pelaajaa sai peliaikaa maajoukkueissaan ja heistä puolet pelasivat Euroopan ulkopuolella. Cityn pelaajille kertyi maaotteluissa yhteensä jopa 1574 peliminuuttia. Etelä-Amerikkalaisten Bravon, Agueron, Zabaletan, Otamendin ja Fernandinhon jälkimmäinen maaottelu pelattiin vasta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, joten paluu Englantiin jäi myöhäiseksi ja toipumisaika aikaerosta vähiin.

 

Taivaansinisten puolustuspelaaminen on parantunut aivan alkukauteen verraten, muttei vieläkään vakuuta täysin ja uskomme maaleja nähtävän molemmissa päädyissä. City pelaa ensi viikolla tärkeän ottelun Mestareiden liigassa Borussia Monchengladbachia vastaan, mutta supervireessä olevien Chelsean ja Poolin myötä myös Valioliigassa pitäisi onnistua poimimaan täydet pisteet Palacen kaltaisilta vastustajilta. Maaottelurasitukset ja tuleva UCL-kamppailu pakottanee Pepin kuitenkin käyttämään hieman rotaatiota Taivaansinisten avauskokoonpanossa. Penkiltä löytyy toki erittäin päteviä paikkaajia, mutta saamme silti tällä kertaa peliä Manchester Cityä vastaan. Vielä parempi value löytyy kuitenkin overeista.

Otteluennakko: Sunderland – Hull

Putoamisviivan alapuolelta löytyvät Sunderland ja Hull kohtaavat lauantaina Stadium of Lightilla. Molemmat joukkueet saivat katkaistua pitkät voitottomien otteluiden putkensa juuri ennen maaottelutaukoa, mutta kummankaan esitys ei ollut kolmen pisteen arvoinen. Kokonaisuudessaan alkukauden aikana Sunderland on kuitenkin saanut pisteitä juuri sen verran kuin on ansainnutkin, mutta Hullin pistesarakkeessa on puolet liikaa.

 

Molemmat joukkueet ovat kärsineet alkukauden ajan pahoista loukkaantumissumista, kun kummankin optimiavauksista jopa puolet ovat olleet sairastuvan puolella. Hullilla loukkaantumiset ovat keskittyneet pääasiassa puolustuspäähän, mutta viime pelissä loukkaantuivat myös hyökkääjät Abel Hernandez ja William Keane.  Hernandez on joukkueen ykköshyökkääjä ja teki viime kaudella yli tuplasti enemmän maaleja, kuin kukaan muu Tiikereistä. ManU-laina Keane loukkasi polvensa niin pahasti, että on sivussa koko loppukauden, mutta Hernandezin on arvioitu toipuvan nivusvaivastaan joulukuuhun mennessä. Keanen ja Hernandezin lisäksi vielä kolmaskin hyökkääjä puuttuu, kun Adama Diomande on pelikiellossa. Poissaolojen takia paikan piikistä ottaa Dynamo Kievosta lainattu Dieumerci Mbokani. Mbokani on pelannut tällä kaudella 199 minuuttia, mutta ei ole vielä päässyt kertaakaan edes laukomaan. Kongolaisen alku Hullissa on muutenkin ollut hankala ja esimerkiksi syöttöprosentti on vain 55,9. Hyökkääjäpulan takia Tiikerit joutunevat luopumaan mieleisestä 3-5-2 formaatiostaan.

 

Hullilla on paljon pitkäaikaisloukkaantumisia, mutta Sunderlandilla saattaa jo parin viikon päästä olla koko miehistö käytettävissä. Black Cats-vahti Vito Mannone loukkaantui kauden toisessa ottelussa ja Tigers-molari Allan McGregor on ollut sivussa koko kauden. Nyt molempien joukkueiden ykkösvahdit ovat palanneet harjoituksiin ja pelanneet reservien otteluissa, mutta eivät todennäköisesti ole mukana Valioliigassa vielä tällä viikolla. Sunderlandilla usea loukkaantuneena ollut pelaaja saattaa tehdä paluun Hullia vastaan. Varmasti sivussa ovat ainoastaan pelikieltoa kärsivä Steven Pienaar sekä Fabio Borini.

 

Molemmat joukkueet löytyvät sarjan häntäpäästä myös pallonhallintaprosentteja mitattaessa. Hyökkäyspään loukkaantumisongelmien takia Hull lähtenee tähän tärkeään vierasmatsiin vahvasti puolustuksen kautta luovuttaen pallonhallinnan isännille. Tämä ei todellakaan olisi Sunderlandille ominaisin pelitapa, muttei välttämättä ihan huonokaan. Viimeisen vuoden aikana kaikki kilpailut huomioiden Sunderland on pitänyt vain seitsemässä ottelussa (2x liigacupissa ja 5x Valioliigassa) palloa vähintään 48% peliajasta. Näistä peleistä Sunderland ei ole hävinnyt yhtään ja saldo on 4-3-0.

Otteluennakko: Everton – West Ham

Viime viikolla yllätystappion Burnleyn vieraana kokenut Everton lähtee kiillottamaan kilpeään edelleen alakuloisen West Hamin kustannuksella.

 

Everton on loistavasti alkaneen alkukauden jälkeen vajonnut neljän voitottoman ottelun putkeen. Viime ottelussa Burnleyä vastaan joukkue oli hieman epäonninen päästäessään kaksi maalia, mutta toisaalta tekeminen hyökkäyspäässä jätti paljolti toivomisen varaa. Everton sai odotetusti pitää palloa mielensä mukaan, mutta ei onnistunut kääntämään pallonhallintaa tarpeeksi laadukkaiksi maalipaikoiksi, vaan valtaosa vedoista lähti kaukaa boksin takaa. Puolustuspäässä homma toimi Stekelenburgin mokaa lukuun ottamatta totutun hyvin, mutta Burnley oli yksinkertaisesti vähäisissä paikoissaan vain liian tehokas.

 

West Ham puolestaan kohtasi viime kierroksella Sunderlandin ja tuloksena oli jo toinen 1-0 voitto putkeen. Loppunumerot täsmäävät hyvin paljon ottelun tapahtumia, eikä ottelu odotetustikaan noussut vuosisadan spektaakkeliksi. Hammers pääsi ottelussa lukuisille maalipaikoille, mutta maalipaikkojen laatu oli alkukauden tapaan aivan liian heikko. Puolustuspäässä homma toimi mallikkaasti, mutta tämän hetkistä Sunderlandia ei hyökkäyksen osalta voi kovin suurena mittarina pitää. Joka tapauksessa homma tuntui sujuvan alkukauden kaltaisesti ja on vaikea nähdä, että West Ham onnistuisi luomaan kovinkaan montaa vaarallista maalipaikkaa Evertonin kaltaista puolustusta vastaan.

 

Poissaolijoiden lista on isännillä kunnossa, kun ainoa merkittävä poissaolija on Leighton Baines. Myös West Hamin ongelmat laitapuolustajan tontilla on parantunut viime viikosta, kun Cresswell on jälleen edustuskelpoinen. Hyökkäyspäässä ukot parantuvat mukavaan tahtiin ja seuran ennätysostos Andre Ayew tuli viikolla pelattuun cup-otteluun jo vaihdosta sisään. Hyökkääjä-duo Sakho ja Carroll on myös toipunut uumoiltua nopeammin ja kaksikko on todennäköisesti käytettävissä jo maaottelutauon jälkeen. Alakerrasta Byram ja Masuaku, sekä keskikentän Gokhan Tore jatkavat niin ikään sivussa.

 

Molemmat joukkueet mielletään viime kausien perusteella yleisöystävällisiksi. West Ham tulee sitä myös tällä kaudella mahdollisesti olemaan, mutta tällä hetkellä joukkue antaa liikaa tasoitusta yläkerran poissaolojen kanssa. Evertonista ja Koemanista on puhuttu koko alkukausi ja joukkue tulee varmasti myös jatkossa puolustamaan viime vuosia huomattavasti paremmin.

 

West Ham pelasi keskiviikkona sytyttävän Lontoon derbyn (cup-ottelu), johon joukkue tuli vahvalla kokoonpanolla. Satsaaminen kannatti, sillä tuloksena oli Chelsean päänahka ja jatkopaikka liigacupissa. Tässä vaiheessa kautta West Hamin kaltaiselle, ”ei euro” -jengille ei voi antaa rasituksesta suurta miinusta, mutta rokotetaan silti vähän. Varsinkin, kun Everton on kyseisestä turnauksesta jo ulkona ja joukkue sai rauhassa keskittyä tulevaan otteluun.

 

Everton ottaa kotiedun turvin ottelussa pallonhallinnan ja tämä sopii Koemanin miehistölle loistavasti. West Ham on alkukauden aikana saanut yllättävän vähän painetta vastustajan kenttäpäädyssä, vaikka otteluohjelmakin on viime viikkoina ollut suhteellisen kevyt. Viime kaudella joukkue piti palloa keskimäärin 48,9% per ottelu, tällä kaudella lukema on lähes sama (48%). Huomattavin ero on ollut siinä, missä päin kenttää pallo on ollut hallussa. Viime kaudella pallo oli vastustajan kenttäpäädyssä oman joukkueen hallussa keskimäärin 52,4% ajasta ja tästä 53,4% kentän viimeisellä hyökkäyskolmanneksella. Tällä kaudella palloa on pidetty vastustajan kenttäpuoliskolla vain 46,7% ja luku vain pienenee, kun vastustajan maalia aletaan lähestyä. Tämä osaltaan selittää sen, miksi loistavien maalipaikkojen rakentelu on kuluvalla kaudella ollut niin paljon haastavampaa, kuin edelliskaudella.

 

Vähämaalisuus leijuu ilmassa, underia lapuilla.