Artikkelit

Neljän ottelun tappioputkeen ajautunut Crystal Palace isännöi viimeisestä yhdeksästä ottelusta ainoastaan kaksi ottelua voittanutta Manchester Cityä.

Neljän ottelun tappioputken myötä Crystal Palace on valahtanut jo pisteen päähän putoamisviivasta, mutta ei Kotkien pitäisi siitä huolimatta suuremmin putoamisesta stressata. Rosteri on Valioliigan hyvää keskitasoa ja penkin päässä istuu hyvää tulosta vuodesta toiseen tekevä Alan Pardew. Myös ottelutapahtumissa Crystal Palace on ollut hieman epäonninen ja pisteitä voisi hyvinkin olla nähdyillä esityksillä pari kappaletta enemmän.

Cityltä tuloksellisesti heikompi jakso riisti Valioliigan kärkitilan, mutta joukkue on edelleen loistavissa asemissa vain parin pisteen päässä sarjakärki Liverpoolista. Myös peliesitykset ovat olleet hyviä lokakuun alun Tottenham peliä lukuun ottamatta. Tottenham-tappion jälkeen City on jäänyt Valioliigassa kolme kertaa tasapeliin (Everton, Southampton, Middlesbrough), mutta olisi ehdottomasti ansainnut voitot Evertonista ja Borosta, ja oli myös Southamptonia vastaan hienoisesti ottelun parempi joukkue.

Crystal Palace on sijoitukseen nähden ollut hyökkäyspäässä todella aktiivinen ja luonut maalipaikkoja Arsenalin, Chelsean, Liverpoolin, manchesterilaisten, Southamptonin ja Tottenhamin jälkeen liigan kahdeksanneksi eniten. Valtaosa laukauksista on lähtenyt boksin sisältä ja joukossa on läjäpäin huippuvaarallisia maalipaikkoja. Puolustuspäässä Kotkilla on sen sijaan ollut isoja ongelmia ja vastustajat ovat päässeet liian helposti boksiin vaarallisille maalintekopaikoille.

Loukkaantumistilanne on molempien osalta kohtalaisen hyvä. Palacelta sivussa jatkaa auto-onnettomuudessa itseään syksyllä loukannut Pape Souare, sekä koko kauden missannut Loic Remy. Maalivahti Mandanda loukkasi polveaan maaottelutauon aikana ja on pari viikkoa sivussa. Näin torjuntavastuu siirtyy Walesin maajoukkuevahti Wayne Hennesseylle. Manchester Cityllä Bacary Sagna on toipunut reisivaivastaan ja on todennäköisesti takaisin kokoonpanossa lauantaina. Maajoukkueen harjoituksissa nivusensa loukannut Vincent Kompanyn pelaaminen on epävarmaa. Kompanyn loukkaantumishistorian tuntien Pep ei halua ottaa belgin kanssa mitään riskejä, joten kapteeni saattaa hyvinkin olla sivussa Lontoon reissulta.

Kuten todettua, Crystal Palace on tappioputkesta huolimatta onnistunut maalinteossa läpi kauden iloisesti. Tälle voi ennustaa myös jatkoa, kun Palace saa vastaansa Manchester Cityn ylhäällä pelaavan puolustuslinjan. Vikkeläjalkaiset Zaha ja Townsend tykkäävät juosta linjojen taakse, johon keskikentän kapellimestari Yohan Cabaye tarjoaa yhdessä Jason Puncheonin kanssa ruokaa. Neljän viime kauden ajan koko sarjan eniten pääpalloja voittanut Christian Benteke on keskityspalloissa jatkuva uhka, sillä ilman Kompanya Cityn toppariosasto ei ole vahvimmillaan pääpalloissa. Myös maalivahti Bravo on ollut alkukauden ajan erittäin epävarma keskitystilanteissa, eikä oikein tiedä milloin ja miten nousta maaliviivalta korkeisiin palloihin. Ja keskityksiä on luvassa varmasti myös Taivaansinisiä vastaan: Alkukauden aikana Crystal Palace on lähettänyt jopa 36 keskitystä enemmän kuin mikään toinen joukkue Valioliigassa.

Cityn pelaamisesta jää Pep Guardiolan tapoihin uskollisena väkisin mieleen vahva hyökkäyspelaaminen, mutta alakerrassa puolestaan on vielä suurehkoja ongelmia ja helppoja pallonmenetyksiä nähdään paljon. Alkukauden aikana Cityn puolustus on sortunut jo seitsemän kertaa helppoon henkilökohtaiseen virheeseen. Tämä on Swansean ohella suurin luku koko sarjassa. Puolustusongelmia on myös Crystal Palacella, joka on päästänyt viimeiseen kolmeen otteluun kymmenen maalia. Alan Pardew on vienyt joukkuetta hyökkäävämpään ja selvästi aggressiivisemmin prässäävään suuntaan, mutta viime ottelut huomioon ottaen nyt kentälle kirmannee hieman nöyremmin puolustava Kotkaparvi.

City ottaa ottelussa pallonhallinnan ja Crystal Palace iskee riistojen myötä terävästi vastaan. Kuten sanottua, Palace tuli erittäin aktiivisesti mm. Poolia vastaan, mutta todennäköisesti ihan vastaavaa hulabaloo -taktiikkaa ei nyt nähdä.

Maaottelutauon aikaisista rasituksista selkeä etu Crystal Palacelle. Lontoolaisilta oli seitsemään pelaajaa maajoukkueidensa matkassa, mutta rotaatiopelaaja Chung-Yong Leetä lukuun ottamatta kukaan ei poistunut Euroopasta. Seitsemän Palace-peluria keräsivät yhteensä tauon aikana vain 223 peliminuuttia. Man Cityltä peräti 12 pelaajaa sai peliaikaa maajoukkueissaan ja heistä puolet pelasivat Euroopan ulkopuolella. Cityn pelaajille kertyi maaotteluissa yhteensä jopa 1574 peliminuuttia. Etelä-Amerikkalaisten Bravon, Agueron, Zabaletan, Otamendin ja Fernandinhon jälkimmäinen maaottelu pelattiin vasta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, joten paluu Englantiin jäi myöhäiseksi ja toipumisaika aikaerosta vähiin.

Taivaansinisten puolustuspelaaminen on parantunut aivan alkukauteen verraten, muttei vieläkään vakuuta täysin ja uskomme maaleja nähtävän molemmissa päädyissä. City pelaa ensi viikolla tärkeän ottelun Mestareiden liigassa Borussia Monchengladbachia vastaan, mutta supervireessä olevien Chelsean ja Poolin myötä myös Valioliigassa pitäisi onnistua poimimaan täydet pisteet Palacen kaltaisilta vastustajilta. Maaottelurasitukset ja tuleva UCL-kamppailu pakottanee Pepin kuitenkin käyttämään hieman rotaatiota Taivaansinisten avauskokoonpanossa. Penkiltä löytyy toki erittäin päteviä paikkaajia, mutta saamme silti tällä kertaa peliä Manchester Cityä vastaan. Vielä parempi value löytyy kuitenkin overeista.

Putoamisviivan alapuolelta löytyvät Sunderland ja Hull kohtaavat lauantaina Stadium of Lightilla. Molemmat joukkueet saivat katkaistua pitkät voitottomien otteluiden putkensa juuri ennen maaottelutaukoa, mutta kummankaan esitys ei ollut kolmen pisteen arvoinen. Kokonaisuudessaan alkukauden aikana Sunderland on kuitenkin saanut pisteitä juuri sen verran kuin on ansainnutkin, mutta Hullin pistesarakkeessa on puolet liikaa.

Molemmat joukkueet ovat kärsineet alkukauden ajan pahoista loukkaantumissumista, kun kummankin optimiavauksista jopa puolet ovat olleet sairastuvan puolella. Hullilla loukkaantumiset ovat keskittyneet pääasiassa puolustuspäähän, mutta viime pelissä loukkaantuivat myös hyökkääjät Abel Hernandez ja William Keane.  Hernandez on joukkueen ykköshyökkääjä ja teki viime kaudella yli tuplasti enemmän maaleja, kuin kukaan muu Tiikereistä. ManU-laina Keane loukkasi polvensa niin pahasti, että on sivussa koko loppukauden, mutta Hernandezin on arvioitu toipuvan nivusvaivastaan joulukuuhun mennessä. Keanen ja Hernandezin lisäksi vielä kolmaskin hyökkääjä puuttuu, kun Adama Diomande on pelikiellossa. Poissaolojen takia paikan piikistä ottaa Dynamo Kievosta lainattu Dieumerci Mbokani. Mbokani on pelannut tällä kaudella 199 minuuttia, mutta ei ole vielä päässyt kertaakaan edes laukomaan. Kongolaisen alku Hullissa on muutenkin ollut hankala ja esimerkiksi syöttöprosentti on vain 55,9. Hyökkääjäpulan takia Tiikerit joutunevat luopumaan mieleisestä 3-5-2 formaatiostaan.

Hullilla on paljon pitkäaikaisloukkaantumisia, mutta Sunderlandilla saattaa jo parin viikon päästä olla koko miehistö käytettävissä. Black Cats-vahti Vito Mannone loukkaantui kauden toisessa ottelussa ja Tigers-molari Allan McGregor on ollut sivussa koko kauden. Nyt molempien joukkueiden ykkösvahdit ovat palanneet harjoituksiin ja pelanneet reservien otteluissa, mutta eivät todennäköisesti ole mukana Valioliigassa vielä tällä viikolla. Sunderlandilla usea loukkaantuneena ollut pelaaja saattaa tehdä paluun Hullia vastaan. Varmasti sivussa ovat ainoastaan pelikieltoa kärsivä Steven Pienaar sekä Fabio Borini.

Molemmat joukkueet löytyvät sarjan häntäpäästä myös pallonhallintaprosentteja mitattaessa. Hyökkäyspään loukkaantumisongelmien takia Hull lähtenee tähän tärkeään vierasmatsiin vahvasti puolustuksen kautta luovuttaen pallonhallinnan isännille. Tämä ei todellakaan olisi Sunderlandille ominaisin pelitapa, muttei välttämättä ihan huonokaan. Viimeisen vuoden aikana kaikki kilpailut huomioiden Sunderland on pitänyt vain seitsemässä ottelussa (2x liigacupissa ja 5x Valioliigassa) palloa vähintään 48% peliajasta. Näistä peleistä Sunderland ei ole hävinnyt yhtään ja saldo on 4-3-0.

Viime viikolla yllätystappion Burnleyn vieraana kokenut Everton lähtee kiillottamaan kilpeään edelleen alakuloisen West Hamin kustannuksella.

Everton on loistavasti alkaneen alkukauden jälkeen vajonnut neljän voitottoman ottelun putkeen. Viime ottelussa Burnleyä vastaan joukkue oli hieman epäonninen päästäessään kaksi maalia, mutta toisaalta tekeminen hyökkäyspäässä jätti paljolti toivomisen varaa. Everton sai odotetusti pitää palloa mielensä mukaan, mutta ei onnistunut kääntämään pallonhallintaa tarpeeksi laadukkaiksi maalipaikoiksi, vaan valtaosa vedoista lähti kaukaa boksin takaa. Puolustuspäässä homma toimi Stekelenburgin mokaa lukuun ottamatta totutun hyvin, mutta Burnley oli yksinkertaisesti vähäisissä paikoissaan vain liian tehokas.

West Ham puolestaan kohtasi viime kierroksella Sunderlandin ja tuloksena oli jo toinen 1-0 voitto putkeen. Loppunumerot täsmäävät hyvin paljon ottelun tapahtumia, eikä ottelu odotetustikaan noussut vuosisadan spektaakkeliksi. Hammers pääsi ottelussa lukuisille maalipaikoille, mutta maalipaikkojen laatu oli alkukauden tapaan aivan liian heikko. Puolustuspäässä homma toimi mallikkaasti, mutta tämän hetkistä Sunderlandia ei hyökkäyksen osalta voi kovin suurena mittarina pitää. Joka tapauksessa homma tuntui sujuvan alkukauden kaltaisesti ja on vaikea nähdä, että West Ham onnistuisi luomaan kovinkaan montaa vaarallista maalipaikkaa Evertonin kaltaista puolustusta vastaan.

Poissaolijoiden lista on isännillä kunnossa, kun ainoa merkittävä poissaolija on Leighton Baines. Myös West Hamin ongelmat laitapuolustajan tontilla on parantunut viime viikosta, kun Cresswell on jälleen edustuskelpoinen. Hyökkäyspäässä ukot parantuvat mukavaan tahtiin ja seuran ennätysostos Andre Ayew tuli viikolla pelattuun cup-otteluun jo vaihdosta sisään. Hyökkääjä-duo Sakho ja Carroll on myös toipunut uumoiltua nopeammin ja kaksikko on todennäköisesti käytettävissä jo maaottelutauon jälkeen. Alakerrasta Byram ja Masuaku, sekä keskikentän Gokhan Tore jatkavat niin ikään sivussa.

Molemmat joukkueet mielletään viime kausien perusteella yleisöystävällisiksi. West Ham tulee sitä myös tällä kaudella mahdollisesti olemaan, mutta tällä hetkellä joukkue antaa liikaa tasoitusta yläkerran poissaolojen kanssa. Evertonista ja Koemanista on puhuttu koko alkukausi ja joukkue tulee varmasti myös jatkossa puolustamaan viime vuosia huomattavasti paremmin.

West Ham pelasi keskiviikkona sytyttävän Lontoon derbyn (cup-ottelu), johon joukkue tuli vahvalla kokoonpanolla. Satsaaminen kannatti, sillä tuloksena oli Chelsean päänahka ja jatkopaikka liigacupissa. Tässä vaiheessa kautta West Hamin kaltaiselle, ”ei euro” -jengille ei voi antaa rasituksesta suurta miinusta, mutta rokotetaan silti vähän. Varsinkin, kun Everton on kyseisestä turnauksesta jo ulkona ja joukkue sai rauhassa keskittyä tulevaan otteluun.

Everton ottaa kotiedun turvin ottelussa pallonhallinnan ja tämä sopii Koemanin miehistölle loistavasti. West Ham on alkukauden aikana saanut yllättävän vähän painetta vastustajan kenttäpäädyssä, vaikka otteluohjelmakin on viime viikkoina ollut suhteellisen kevyt. Viime kaudella joukkue piti palloa keskimäärin 48,9% per ottelu, tällä kaudella lukema on lähes sama (48%). Huomattavin ero on ollut siinä, missä päin kenttää pallo on ollut hallussa. Viime kaudella pallo oli vastustajan kenttäpäädyssä oman joukkueen hallussa keskimäärin 52,4% ajasta ja tästä 53,4% kentän viimeisellä hyökkäyskolmanneksella. Tällä kaudella palloa on pidetty vastustajan kenttäpuoliskolla vain 46,7% ja luku vain pienenee, kun vastustajan maalia aletaan lähestyä. Tämä osaltaan selittää sen, miksi loistavien maalipaikkojen rakentelu on kuluvalla kaudella ollut niin paljon haastavampaa, kuin edelliskaudella.

Vähämaalisuus leijuu ilmassa, underia lapuilla.

 Swanseasta tuli kauden ensimmäinen manageria vaihtanut seura, kun vasta vuoden alussa walesilaisten peräsimeen palkattu Francesco Guidolin sai väistyä Bob Bradleyn tieltä. Bradleystä tulee ensimmäinen pohjoisamerikkalainen manageri Valioliigan historiassa. Bradley on aikaisemmin valmentanut mm. USA:n ja Egyptin miesten maajoukkueita sekä norjalaista Stabaekkia. Swanseaan amerikkalainen siirtyy Ranskan kakkosliigassa pelaavasta L
e Havresta. Bradley on menestynyt valmentajana mm. johdattamalla USA:n Gold Cupin voittoon, kakkossijalle Confederation Cupissa sekä alkulohkon voittoon MM-kisoissa. Nousijajoukkue Stabaekin Bradley vei toisella kaudellaan Eurooppaan. Myös Le Havressa jälki oli hyvää ja nyt edessä on ensimmäinen testi seurajoukkueessa todellisella huipputasolla.

Bradley tunnetaan konservatiivisena managerina, joka lähestyy peliä vahvan puolustuspelaamisen ja vastahyökkäysten kautta. Bradley luottaa neljän miehen puolustuslinjaan, jossa laitapakit pysyvät alhaalla, eivätkä nouse nykystandardien mukaisesti hanakasti hyökkäyksien tueksi. Puolustuslinjan edessä Bradley tykkää peluuttaa kahta puolustavaa keskikenttäpelaajaa, jotka myös pitävät linjansa alhaalla.

Guidolinin alaisuudessa Swansea suoraviivaisti peliään verrattuna edeltäjiensä Roberto Martinezin, Brendan Rodgersin ja Michael Laudrupin pallonhallintaa ja lyhytsyöttöpeliä ihannoivaan filosofiaan. Bradleyn nimityksen yhteydessä Swansean puheenjohtaja Huw Jenkins kertoi, että seura haluaa palauttaa jalkapallollisen identiteettinsä. Bradleyn historian tuntien Jenkinsin toive ei tule ainakaan ihan lähiaikoina toteutumaan.

Swansean lauantainen vastustaja Arsenal on päästänyt tällä kaudella 7 maalia, joista 4 tuli kauden avausottelussa Liverpoolia vastaan. Tuossa ottelussa Arsenal kärsi erittäin pahasta loukkaantumissumasta ja toppareina pelasivat 20-vuotias Valioliiga-debytantti Rob Holding sekä puoli vuotta vanhempi, nyt jo Middlesbroughiin lainattu, Caluum Chambers.

Viimeiset neljä liigapeliä Arsenal on päässyt pelaamaan parhaalla puolustuslinjallaan (Cech – Bellerin – Mustafi – Koscielny – Monreal) ja omissa on soinut vain kahdesti. Nyt alla on kaksi nollapeliä Valioliigasta ja Baselin nollaaminen Mestarien liigassa.

Katastrofaalisesta kauden avausottelusta huolimatta Arsenal on sarjan puolustustilastoissa aivan kärkipäässä. Hyökkäyssuuntaankin homma on toiminut, mutta maaleja on tullut reilusti enemmän kuin olisi pitänyt. Vain Manchester City ja Liverpool ovat tehneet tällä kaudella Arsenalia enemmän maaleja, mutta maaliodotusta Arsenal on tuottanut vasta sarjan 6. eniten.

Suurin osa Arsenalin todennäköisestä avauskokoonpanosta oli maajoukkueidensa mukana maaottelutauon. Maalivahti Cech lopetti maajoukkueuransa kesän EM-kisoihin, joten hän sai lepäillä ja harjoitella, samoin kuin Santi Cazorla. Arsenalin hyökkäyspään tärkein pelaaja Alexis Sanchez oli Chilen maajoukkueen matkassa Perussa sekä kotimaassaan Chilessä ja pelasi molemmissa otteluissa täydet minuutit. Edellisen maaottelutauon jälkeen Sanchez aloitti seuraavan ottelun vaihtopenkillä ja näin saattaa hyvinkin käydä myös nyt.

Swansealta vain pari pelaajaa oli mukana maaotteluissa, joten he ovat saaneet keskittyä uuden valmentajansa kanssa paremmin viikonlopun matsiin.

Kokoonpanopuolella molemmilla on hieman ongelmia. Arsenalilta Olivier Giroudin on jälleen sivussa. Ranskalainen on kärsinyt huonosta pre-seasonista ja jalkavaivasta, joiden takia alkukaudella on kertynyt yhteensä vain 54 peliminuuttia. Ramsey toipui jo kertaalleen reisivammastaan ja palasi joukkueharjoituksiin, mutta kipu palasi ja walesilainen paluuta tositoimiin tapahtunee aikaisintaan parin viikon päästä. Pahasta polvivaivasta kärsivä Danny Welbeck huilaa loppuvuoden pelit, mutta omista polvivaivoistaan toipuneet Coquelin ja Perez ovat käytettävissä Swanseaa vastaan. Swansealta puuttuvat laiturit Nathan Dyer ja Montero sekä hyökkääjä Fernando Llorente. Tärkeä toppari Fernandez on sen sijaan toipunut pelikuntoon.

Puolustusvoittoinen manageri Bradley pyrkinee alkuun laittamaan Swansean puolustuspelaamisen kuntoon ja Arsenalia vastaan lähdetään pitämään linjat tiiviinä. Arsenalin puolustus on sitä tasoa, että Swansean maaliodotus jää todella alhaiseksi. Arsenalilla on keskiviikkona edessä Mestarien liigaottelu, joten rotaatiota saatetaan nähdä senkin vuoksi. Total-linjat on vedetty melko ylös ja underit kiinnostavat kovasti.

Burnley palaa takaisin Valioliigaan vain yhden Championshipissä vietetyn kauden jälkeen. The Clarets isännöi kauden avauksessa Swanseaa legendaariselle Turf Moorilla.

Burnleyn kausi Championshipissä oli loistava. The Clarets teki sarjan eniten maaleja (72) ja päästi Middlesbroughin jälkeen vähiten (35). Kauteen mahtui peräti 20 nollapeliä ja kausi päättyi 23 ottelun mittaiseen tappiottomien pelien putkeen.

Edellisellä Valioliiga-visiitillään Burnley luotti vastaiskupeliin. 41,6% pallonhallinta oli koko sarjan toiseksi vähiten. Kauden maalimäärä jäi 28:aan ja tie vei sarjaporrasta alemmas. Putoamisesta huolimatta Sean Dychen miehistö jatkoi samalla linjalla luovuttaen pallonhallinnan suosiolla vastustajalle ja kytäten itse paikkoja nopeisiin vastahyökkäyksiin. Kärkeen hankittiin seuran ennätysostos Andre Gray, joka sopi Dychen pelikirjaan täydellisesti. Grayn debyyttikausi The Claretsissa oli menestys ja sarjanousun lisäksi Gray voitti Championshipin maalipörssin 23:lla maalilla. Vaikka Burnley teki sarjan eniten maaleja, oli sillä vain 11,9 laukausta / ottelu. Vain neljä joukkuetta koko liigassa laukoi vähemmän. The Claretsin pelityyliä kuvaa hyvin myös seuraavat tilastot: Burnley antoi viime kaudella sarjan toiseksi eniten pitkiä syöttöjä (94) ja pallonhallintatilastoissa se oli sijalla 18.

Burnleyn avausvastustaja Swansean syyskausi Valioliigassa oli erittäin vaikea ja manageri Garry Monk saikin väistyä ennen kauden puoltaväliä. Väliaikaismanageri Alan Curtis johti Joutsenia hetken, kunnes pitkän pelaaja- ja valmennusuran Italiassa tehnyt Francesco Guidolin saapui tammikuussa Liberty-stadionille.

Guidolinin tulo piristi Joutsenia selvästi, ainakin tuloksellisesti, sillä italialaisen alaisuudessa pelatuista 16:sta liigapelistä walesilaiset voittivat seitsemän, kun kauden 22:sta ensimmäisestä ottelusta kertyi vain viisi voittoa. Guidolin muokkasi Swansean pelaamista suoraviivaisemmaksi. Kun vertaillaan tilastoja viime kaudelta ennen ja jälkeen Guidolinin saapumisen, huomataan, että Swansean pallonhallinta% tippui ja maalipaikkoja alkoi tulla enemmän molempiin päihin. Hallinta 53,5% -> 50,9%. Swansean tuottamia laukauksia boksin sisältä per ottelu 6,0 -> 6,8. Kauden alkupuoliskolla Swansea loi vaarallisen maalipaikan 80,5 minuutin välein ja Guidolinin aikakaudella 72,3 minuutin välein.

Swanseaa vastaan tehtiin sekä Monkin ja Curtisin, että Guidolinin alaisuudessa 1,4 maalia / ottelu, mutta puolustuspään tilastot huononivat selkeästi italialaisen tultua penkin päähän. Kun tarkkaillaan kauden 16:sta viimeistä ottelua, Swansea päästi vastustajansa maalipaikkoihin useammin kuin mikään muu joukkue koko sarjassa. Swanseaa vastaan luotiin vaarallisia maalipaikkoja sarjan kolmanneksi eniten ja se päästi boksin sisältä enemmän laukauksia kuin mikään toinen joukkue.

Swansea kauppasi tällä viikolla viime kauden parhaan maalintekijänsä Andre Ayewin West Hamiin sekä kapteeninsa Ashley Williamsin Evertoniin. Ayew ja Williams olivat viime kaudella Sigurdsonin ohella Swansean tärkeimmät pelaajat. Menetykset ovat todella kovat. Williamsin CBI (459) oli viime kaudella koko Valioliigan kovin. CBI-arvo laskee yhteen pelaajan tekemät purut, laukausten blokkaukset ja syötönkatkot. Swansean toiseksi paras CBI oli Williamsin topparipari Fernandezilla, jonka pelaaminen kauden avauksessa oli pitkään epävarmaa, mutta argentiinalaisen lonkkavaiva on parantunut pelikuntoon. Myös erittäin tärkeän Gylfi Sigurdsonin ja Neil Taylorin pelaaminen kauden avauksessa on vielä epävarmaa, koska kaksikon pre-season jäi väliin EM-kisojen ja kesäloman takia.

Swansea hankki viime viikolla Fernando Llorenten Sevillasta. Espanjalaishyökkääjän viime kausi oli kuitenkin vaikea ja hän teki vain neljä maalia pelaamassaan 23:ssa La Liga pelissä. Eilen uutisoitiin mielenkiintoisempi hyökkääjäostos, kun Borja Baston siirtyi Atletico Madridista Walesiin. 23-vuotiaasta Bastonista tuli viime kaudella nuorin yli 15 maalia La Liga-kaudella tehnyt pelaaja. Baston ei ole mukana Swansean kokoonpanossa vielä viikonloppuna.

Burnley pääsee kauden avaukseen lähes parhaalla miehistöllään. Uusi hankinta Jon Flanagan ei välttämättä ole vielä pelikunnossa pitkän pelaamattomuuden takia, mutta laitapakki Stephen Ward on saanut todennäköisesti reitensä pelikuntoon. Hyökkäyspään rotaatiopelaaja Ashley Barnes on puolestaan vielä sivussa reisivammansa takia.