Lauantai huipentuu Lontoon jättiläisten kohtaamiseen
Stamford Bridgellä. Molemmat joukkueet ovat sarjataulukossa hienosti esillä, kun Spurs on vältellyt tappiota koko kauden ja sarjakärki Chelsealla on alla kuuden ottelun voittoputki. Huomion arvoista Chelsean putkessa on se, ettei joukkue ole päästänyt kyseisissä otteluissa yhtään maalia omiin, maalieron ollessa häkellyttävä 17-0. Spurs puolestaan on jäänyt puolissa kauden otteluista tasapeliin, joten piste-ero kärkipaikkaan on tappiottomuudesta huolimatta venynyt neljään pisteeseen.
Kuten alustuksesta kävi ilmi, isäntäjoukkue Chelsea on tällä hetkellä hurjassa vireessä. Alkukaudesta uuden valmentajan tuomat taktiset muutokset loivat luonnollisesti pientä sekavuutta joukkueen esityksiin, mutta alun haparointien jälkeen on viimeistään käynyt selväksi, että muutoksille oli todellakin tarvetta. Vertaillessa Conten tämän kautista Tselskiä Jose Mourinhon viime kautiseen, on erot hämmästyttävän suuria joka puolella kenttää. Tuloksellisesti Chelsea on tehnyt tällä kaudella keskimäärin 0,6 maalia ottelua kohden enemmän ja päästänyt saman verran vähemmän. Mourinhon Chelsea oli hieman Conten vastaavaa pallollisempi, mutta italialaisen alaisuudessa joukkueen syöttötyöskentely on puolestaan parantunut ja pallo liikkuu aiempaa nopeammin. Hyökkäyspäässä maalimäärien ohella myös kaikki hyökkäysten laatua mittaavat tilastot menevät vikisemättä Contelle. Sama dominointi jatkuu puolustuspäässä ja kun myös joukkueen erikoistilanteet ovat parantuneet, voidaan jo lyhyehköstä otannasta huolimatta tuomita pistevoitto Contelle.
Myös Tottenhamin kausi on ollut kaksijakoinen. Alkukaudesta joukkue käytti hienosti hyväkseen muiden mestarikandidaattien valmentajavaihdoksista johtuneet ongelmat, mutta viime viikkoina tahti on hiipunut ja Spurs tuntuu hieman jääneen Chelsean, Man Cityn ja Liverpoolin kyydistä. Edellä mainitun trion kyydistä tippuminen ei ole johtunut pelkästään kolmikon hurjasta vireestä, vaan myös Spursin peliesitykset ovat samaan aikaan heikentyneet. Ensimmäisen seitsemän sarjakierroksen aikana Tottenhamin otteluohjelma oli kova, kun se kohtasi mm. Liverpoolin, Evertonin ja Man Cityn. Siitä huolimatta joukkue oli parempi niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin, kun vertailukohdaksi otetaan viimeaikainen – helpompi – otteluohjelma.
Loukkaantumistilanne on Chelsean osalta loistava, kun koko miehistö on kunnossa ja ainoa vaiva on Kurt Zouman heikko pelituntuma. Chelsea on kuitenkin puolustanut nykymiehistöllään niin mahtavasti, ettei Zouman pelaamattomuudesta voi rokottaa promilleakaan.
Spursilla tilanne on heikompi, kun sivussa ovat loukkaantumisten vuoksi Ben Davies, Toby Alderweireld ja Erik Lamela, sekä pelikieltoa kärsivä Danny Rose. Normaalisti Danny Rose on ollut joukkueen kiistaton ykkösvaihtoehto puolustuksen vasemmalle laidalle ja Ben Davies on ansiokkaasti kirittänyt pahimpien otteluruuhkien ja cup-otteluiden aikaan. Nyt siis molemmat ovat sivussa, joten normaalisti topparina pelaava Jan Vertonghen joudutaan siirtämään laidalle. Kuten edeltä voi lukea, myös Vertonghenin luonnollinen topparipari on sivussa, joten myös topparipari menee uusiksi. Toinen vaihtoehto on siirtyä pelaamaan kolmella topparilla, kuten nähtiin Arsenalia vastaan, mutta Rosen ja Daviesin poissaolojen vuoksi tähän ei tahdo enää löytyä wingbackia vasemmalle laidalle.
Loukkaantumismiinusten ohella Spursia täytyy rokottaa myös viikolla pelatusta Mestarien liigaottelusta Monacon vieraana. Fyysisen rasituksen lisäksi kolhua tuli myös henkiselle puolelle, sillä ”lohkoarvontavoitosta” huolimatta tie nousi UCL:ssä pystyyn harmillisen varhaisessa vaiheessa ja viimeisestä ottelusta riippuen matka jatkuu mahdollisesti kohti Eurooppa-liigaa.
Chelsean hurjasta vireestä huolimatta joukkue on tehnyt viime aikoina liikaa maaleja maaliodotuksiinsa nähden. Joukkue on viimeiseen kuuteen otteluun ollut maalipaikalla 99 kertaa ja näistä pallo on lyöty maaliverkon perukoille hurjalla 17,2% tarkkuudella. Normaali viimeistelyprosentti (=maaleja suhteutettuna maalipaikkoihin) huippujoukkueilla on 11 – 13 prosentin välillä ja esimerkiksi Chelsean viimeisen viiden kauden keskiarvo on ollut hieman päälle 11%. Kuluvalla kaudella prosentti on 13,6, jota siis selvästi nostaa viimeaikainen kliinisyys. Uskaltaisin väittää, että kauden edetessä tahti jälleen tasaantuu ja kevään päätteeksi luku pyörii 11 ja 12 hujakoilla.
Molempien joukkueiden puolustuspelaaminen ansaitsee maininnan, sillä Chelsea on antanut vastustajilleen liigan vähiten huippuvaarallisia maalipaikkoja ja Tottenham liigan toisiksi vähiten. Ei siis ole suuri yllätys, että samaiset joukkueet ovat myös päästäneet sarjan vähiten maaleja.
Chelsea on ottelussa aiheesta suosikki. Tottenham on puolustanut Alderweireldin poissaolosta huolimatta hyvin ja Rosenkin puuttuminen aiheuttaa huolta enimmäkseen hyökkäyspäässä. Vähämaalisuus ja kotijoukkueen menestykset kiinnostavat.